itsetutkimus

Itsetutkimus tarkoittaa itsensä tutkimista: omien ajatusten, tunteiden, motiivien ja käyttäytymisen systemaattista pohdintaa ja analysointia. Tavoitteena on lisätä itsetuntemusta, tehdä parempia päätöksiä ja edistää henkilökohtaista kasvua. Itsetutkimus voi esiintyä sekä arjessa että ammatillisessa kontekstissa; se on keskeinen osa monia terapian- ja oppimisjärjestelmiä sekä filosofista pohdintaa. Etymologisesti sana kuvaa tutkimisen prosessia itsestä käsin; subjektiivisuus on sen luonteenomainen piirre, ja tulosten luotettavuus vaihtelee.

Käytännössä itsetutkimusta harjoitetaan monin tavoin. Yleisiä menetelmiä ovat päiväkirjan pitäminen, reflektoiva kirjoittaminen, itsetutkiskeluun ohjaava keskustelu tai terapiattiset harjoitukset sekä mindfulness- tai meditaatioperustaiset tekniikat. Joissain yhteyksissä käytetään strukturoituja kyselyitä tai intuitiivista analyysiä omasta elämänhistoriasta ja arvoista.

Sovellutuksinaan itsetutkimus voi auttaa yksilöä ymmärtämään omia reaktioitaan, motivaatiotekijöitään ja arvojaan, tukea päätöksentekoa, parantaa emotionaalista säätelemistä sekä edistää etiikkaa ja ammatillista kehitystä. Itsetutkimuksella on kuitenkin rajoitteita: se on usein subjektiivista, tulkinnat voivat olla vinoutuneita, ja liiallinen märehtiminen voi johtaa rumiin, uupumukseen tai itsensä syyllistämiseen. Tämän vuoksi itsetutkimus hyötyy ulkopuolisesta palautteesta ja kriittisestä itsekritiikistä.

See also: introspection, self-reflection.