itsemääräämisoikeutena

Itsemääräämisoikeus on oikeus, jonka mukaan ihmisillä ja ryhmillä on mahdollisuus määrätä omasta poliittisesta asemastaan sekä itsenäisesti kehittää taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista elämäänsä. Itsemääräämisoikeutena-tilanteessa puhutaan siitä, että kyseinen oikeus täytetään tai käytetään tietynä periaatteena ja toimijana, esimerkiksi kun käsitellään ryhmien oikeuksia, autonomian järjestämistä valtiossa tai yksilön oikeutta tehdä omia terveys- ja elämänvalintojaan.

Lainsäädännöllisesti itsemääräämisoikeus on keskeinen osa kansainvälistä oikeutta. Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja useat ihmisoikeussopimukset tunnustavat kansojen oikeuden määrätä itse omasta poliittisesta asemastaan sekä tavoitella kehitystään vapaasti. Erityisesti on painotettu sekä ulkoista itsemääräämisoikeutta (itsenäistyminen tai itsenäinen valtio) että sisäistä itsemääräämisoikeutta (autonomia, itsehallinto, kulttuurisen, kielisen ja taloudellisen kehityksen turvaaminen). Alkuperäiskansoilla ja vähemmistöillä on usein erityisiä oikeuksia tämän periaatteen soveltamisessa, esimerkiksi oikeus omaan hallintoonsa ja kulttuurinsa eloonjäämiseen.

Itsemääräämisoikeutta sovelletaan laajasti eri konteksteissa. Poliittisessa ja valtiollisessa keskustelussa se viittaa oikeuteen päättää oman yhteiskunnan rakenteista ja suhteista muihin valtioihin. Terveydenhuollossa ja bioetiikassa itsemääräämisoikeus merkitsee yksilön oikeutta tehdä omaa hoitoa koskevia päätöksiä. Käytännön toteuttaminen kuitenkin asettaa haasteita, sillä oikeus on usein tasapainotettava valtion suvereniteetin ja muiden ihmisoikeuksien kanssa sekä alueellisten ja kulttuuristen oikeuksien vaatimusten kanssa.