itseilmoitusmenetelmiä

Itseilmoitusmenetelmät, tunnetaan myös nimellä self-reporting methods, ovat lähestymistapa tiedonkeruussa, jossa yksilöt antavat itse tietoa omista ominaisuuksistaan, käyttäytymisestään, kokemuksistaan tai asenteistaan. Näitä menetelmiä käytetään laajalti eri tieteenaloilla, kuten psykologiassa, sosiologiassa, markkinatutkimuksessa ja terveystieteissä.

Yleisin itseilmoitusmenetelmä on kyselylomake, joka voi olla joko paperilla tai digitaalisessa muodossa. Kysymykset voivat olla avoimia, jolloin vastaaja voi vapaasti muotoilla vastauksensa, tai suljettuja, joissa vastaaja valitsee ennalta määritellyistä vaihtoehdoista. Toinen yleinen muoto on haastattelu, jossa tutkija esittää kysymyksiä suullisesti ja kirjaa vastaukset. Haastattelut voivat olla strukturoituja (samat kysymykset kaikille), puolistrukturoituja (joitakin peruskysymyksiä ja joustavuutta) tai vapaamuotoisia (suurta vapautta keskustelun kululle).

Itseilmoitusmenetelmien etuja ovat muun muassa kustannustehokkuus, laajan aineiston keräämisen mahdollisuus ja tiettyjen subjektiivisten kokemusten suora pääsy. Haittapuolina voivat olla sosiaalisen toivottavuuden vinouma (vastaajat saattavat antaa vastauksia, jotka he uskovat olevan hyväksyttävämpiä), muistiharhat, vastaajan ymmärryksen puutteet tai haluttomuus tai kyvyttömyys antaa tarkkoja tietoja. Menetelmien luotettavuus ja pätevyys riippuvatkin vahvasti kysymysten muotoilusta, vastaajien motivaatiosta ja tutkijan kyvystä minimoida mahdolliset virhelähteet.