isäntäverkossa

Isäntäverkossa tarkoitetaan tilaa, jossa ohjelma, kontti tai muu verkkoentiteetti käyttää isäntäjärjestelmän verkon resurssia sen sijaan, että sillä olisi oma erillinen verkkoavauruuus tai oma verkkoeristys. Tämä näkyy erityisesti nykyaikaisissa konttiteknologioissa, kuten Dockerissa ja Kubernetesissa, joissa voidaan konfiguroida ympäristö käyttämään isäntäverkon arkkitehtuuria.

Toiminta perustuu siihen, että kontti tai sovellus ei luo erillistä verkkoNamespacea, vaan jakaa isäntäjärjestelmän verkon kanssa. Käytännössä kontti voi nähdä isäntäjärjestelmän verkkoliittymät, käyttää isäntän IP-osoitetta ja sitoa portteja suoraan isännälle. Tämä poistaa NAT- tai sillattujen verkkoyhteyksien tarvetta ja helpottaa tiettyjen sovellusten verkkoasetusten hallintaa.

Edut sisältävät alhaisemman latenssin, helpomman pääsyn isäntänä toimiviin palveluihin sekä yksinkertaisen porttien hallinnan ilman monimutkaisia verkkötilasäätöjä. Lisäksi joillekin sovelluksille, kuten valvontatyökaluille tai matalan viiveen verkoille, isäntäverkko voi tarjota parempaa suorituskykyä.

Haitat ovat huomattavammat: eristys on heikentynyt, mikä voi lisätä turvallisuusriskialttiutta ja altistaa isännän verkkoresurssit hyökkäyksille. Porttikonfliktit, luvattomien pääsyjen mahdollisuus sekä sovellusten siirrettävyyden väheneminen ovat keskeisiä huomioita.

Käyttötilanteet: järjestelmävalvonta, verkon diagnosointi sekä kehitys- ja testausvaiheet, joissa halutaan suora pääsy isäntän verkko-ominaisuuksiin. Esimerkkejä toteutuksista: Dockerin --net=host -toimintotapa sekä Kubernetesin hostNetwork: true Pod-specissä.

Rajat ja turvallisuus kannattaa arvioida tapauskohtaisesti sekä käyttää tarvittaessa muita ratkaisuja, kuten erillisiä virtuaaliverkkoja tai macvlan-ratkaisuja.