isyydestä

Isyys on suomen kielen termi, jolla tarkoitetaan isän roolia tai tilaa: isyys muodostaa itsessään käsitteen “paternaliteetti” tai “isän asema”. Verbi- ja käsitteenkäytössä isyydestä käytetään yleisesti puhuttaessa vanhemmuudesta ja isän vastuusta sekä identiteetistä perheessä. Suomankielisessä ilmaisussa isyydestä voidaan puhua sekä merkityssuhteiden että tutkimuksen kontekstissa.

Etymologia ja tausta: isyys on johdettu isä-sanana sekä abstract noun -ys -päätteellä, joka muodostaa yleissanan tilasta tai ominaisuudesta. Elatiivin muoto isyydestä ilmaisee lähdettä, aihetta tai keskustelun kohdetta: esimerkiksi “keskustelu isyydestä” tarkoittaa keskustelua isyydestä tai isyyden aiheista, “isyyden merkityksestä” viittaa isyyden merkityksen pohtimiseen.

Käyttö ja konteksti: isyys esiintyy sekä arkipäivän kielessä että akateemisessa ja julkisessa keskustelussa. Se voi viitata vanhemmuuden sosiaalisiin odotuksiin, isän roolin näkyvyyteen perheessä, sekä lainsäädäntöön ja vanhemmuuden politiikkaan liittyviin kysymyksiin. Erityisesti isyydestä puhutaan usein yhteydessä isä- ja perhepolitiikan, isyyden vaikutusten sekä sukupuoliroolien pohdintaan. Kielessä isyydestä muodostuvat myös yhdistelmät kuten isyyden kokeminen, isyyden rooli ja isyydenvastuullisuus.

Kulttuurinen merkitys: isyys nähdään monin tavoin, riippuen kulttuurista ja yhteiskunnallisesta kontekstista. Suomessa ja monissa muissa yhteiskunnissa keskustelut isyydestä liittyvät usein sekä perhe-elämän tasapainottamiseen että isän osallistumisen edistämiseen lapsen hoidossa ja kasvatuksessa.

Lisätietoja: isä, isyys, vanhemmuus, perhepolitiikka.