internalisaatio

Internalisaatio on sosiaalisessa ja psykologisessa tutkimuksessa käytetty termi, joka kuvaa prosessia, jossa ulkoiset normit, arvot ja asenteet omaksutaan yksilön omiksi. Tämän seurauksena toiminta voi siirtyä ulkoisesta säännöstä kohti sisäistä motivaatiota, ja yksilö alkaa toimia yhä enemmän omien arvojensa ja identiteettinsä mukaan.

Teoreettisesti internalisaatio liittyy sosiaalisaatioon sekä kognitiiviseen ja moraaliseen kehitykseen. Yleisesti ottaen se merkitsee siirtymää kontrolloidusta käyttäytymisestä itsesäätelyyn. Esimerkkejä ovat moraalisten normien sisäistäminen, oppiminen ja ammatillinen sosiaalisaatio. Eri teorioissa tarkastellaan sitä, miten yksilö identifioituu ryhmäarvoihin ja miten ulkoiset normit muuttuvat hänen omiksi sisäisiksi ohjenuorikseen.

Kontekstista riippuen internalisaatio ilmenee koulutuksessa, kasvatuksessa, työyhteisöissä sekä terveyskäyttäytymisessä. Se ilmenee, kun toiminta heijastelee arvoja ja käytäntöjä paitsi ulkoisena velvoitteena myös osana yksilön identiteettiä.

Mittauksessa käytetään sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä, kuten kyselyitä, haastatteluja ja havainnointia. Kriittisiä kysymyksiä ovat kulttuuriset erot, kontekstisuuntautuneisuus sekä se, miten sisäistäminen voidaan erottaa pelkästä mukautumisesta tai sitoutumisesta.