interfacetyypit

Interfacetyypit ovat ohjelmointikielissä käytettyjä rakennetyyppejä, jotka määrittelevät sopimuksen siitä, mitä toiminnallisuuksia niihin liittyvät tyypit ovat toteuttaneet, mutta eivät määrittele toteutusta. Ne mahdollistavat polimorfian ja koodin irrottamisen toteutuksesta, mikä parantaa testattavuutta, laajennettavuutta ja API-ennustettavuutta.

Keskeiset piirteet ovat, että rajapinta määrittelee julkiset jäsenet (metodit, ominaisuudet, tapahtumat), ja toteuttavat luokat sitoutuvat tarjoamaan näiden jäsenten toiminnallisuudet. Usein rajapinnat ovat tilattomia, eli niillä ei sinänsä kanna tilaa, mutta joissakin kielissä ne voivat sisältää oletustoteutuksia tai staattisia jäseniä. On myös erottelua marker- eli tag-rajapintoihin, joita käytetään luokan tunnistamiseen ilman varsinaista toteutusta, sekä funktionaalisiin rajapintoihin, jotka mahdollistavat lambda- tai muun funktionaalisen ohjelmoinnin.

Kielimerkinnät vaihtelevat: Java ja C# käyttävät rajapintoja suurissa ohjelmastyperyissä, joissa ne voivat sisältää sekä metodien kuin ominaisuuksien allekirjoituksia; TypeScriptin rajapinnat ovat pääosin tyypitysratkaisuja, joilla ei ole suoraa vaikutusta ajonaikaisesti; Go-kielessä rajapinnat määrittelevät toteutusjoukon ja mikä tahansa tyyppi, jolla on kyseisen joukon metodit, toteuttaa rajapinnan automaattisesti.

Suunnittelussa interfacetyyppejä käytetään decouplingin, testattavuuden ja API-stabiilisuuden edistämiseen. Ne helpottavat laajennettavuutta ja mahdollistavat erilaisten toteutusten vaihtamisen ilman, että käytetty API muuttuu huomattavasti. Rajapintoja voidaan sovittaa sekä käyttö- että palveluarkkitehtuureihin siten, että ne määrittelevät ainoastaan tarvitut toiminnot eikä toteutusta.