infrapunalämpömittareissa

Infrapunalämpömittarit, tunnetaan myös nimellä kosketuksettomat lämpömittarit tai lämpökamerat, ovat laitteita, jotka mittaavat esineen tai pinnan lämpötilaa tunnistamalla sen säteilemän infrapunasäteilyn. Tämä säteily on osa sähkömagneettista spektriä, jota silmä ei pysty näkemään. Kaikki esineet, joiden lämpötila on absoluuttisen nollapisteen (0 Kelvin tai -273.15 celsiusastetta) yläpuolella, säteilevät infrapunasäteilyä. Mitä kuumempi kohde on, sitä enemmän se säteilee.

Infrapunalämpömittarin toiminta perustuu siihen, että se havaitsee tämän säteilyn ja muuntaa sen mitattavaksi lämpötila-arvoksi. Yleisin tyyppi on pistemäinen infrapunalämpömittari, joka on kädessä pidettävä laite, jossa on laukaisin ja näyttö. Kun laukaisinta painetaan, laite kohdistaa linssinsä kohteeseen, kerää infrapunasäteilyn ja näyttää lämpötilan. Toinen tyyppi on lämpökamera, joka tuottaa reaaliaikaisen kuvallisen esityksen lämpötilaerosta. Jokaiselle kuvan pikselille lasketaan lämpötila, jolloin muodostuu lämpökartta.

Infrapunalämpömittareilla on monia sovelluksia. Niitä käytetään lääketieteessä (esim. otsalämpömittarit), teollisuudessa (esim. laitteiden ja koneiden kunnonvalvonta, elintarviketurvallisuus), rakennustekniikassa (esim. lämpövuotojen havaitseminen) ja kotitalouksissa. Niiden etuna on kyky mitata lämpötilaa nopeasti ja turvallisesti ilman fyysistä kosketusta, mikä tekee niistä ihanteellisia kuumien, liikkuvien, vaikeapääsyisten tai steriilien kohteiden mittaamiseen. Mittaustarkkuuteen voivat vaikuttaa useat tekijät, kuten kohteen emissiivisyys (kyky säteillä infrapunaenergiaa), etäisyys, ympäristön lämpötila ja laitteen optiikka.