infektoituminen

Infektoituminen on prosessi, jossa taudinaiheuttaja kuten bakteeri, virus, sieni tai loinen siirtyy isäntäorganismiin ja alkaa lisääntyä. Infektiot voivat aiheuttaa oireita tai olla oireettomia, ja niiden vakavuus vaihtelee yksilöllisesti.

Taudinaiheuttajia on neljä pääryhmää: bakteerit, virukset, sienet ja loiset. Tartunta voi tapahtua monin tavoin: pisaroiva tai kosketusperäinen tartunta, kontaktiin liittyvä kautta, ilman epäpuhtauksia, vektoreiden kuten hyttysten välityksellä sekä elintarvikkeiden tai juomaveden välityksellä. Terveydenhuollossa infektiot voivat siirtyä laitteiden tai henkilöstön kautta.

Infektoitumisen eteneminen alkaa isäntäelimeen pääsystä, patogeenin kiinnittymisestä soluihin, leviämisestä ja lisääntymisestä sekä isäntäpuolustuksen vasteesta. Oireet riippuvat taudin sijainnista ja patogeenistä sekä isännän vastustuskyvystä. Itsemääräytyvä oirekuva ja oireiden kesto vaihtelevat suuresti.

Diagnostiikka perustuu kliinisiin oireisiin sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin, kuten kulttuuriin, PCR-testeihin, serologiaan ja radiologisiin tutkimuksiin. Oikea diagnoosi auttaa valitsemaan asianmukaisen hoidon ja tartuntaketjun hallinnan.

Hoito muotoutuu patogeenin mukaan. Bakteeri-infektioissa käytetään antibiootteja, virusinfektioissa tukihoitoa sekä antiviraaleja, sieninfektioissa antimykoottisia lääkkeitä ja loistartunnoissa antiparasiittisia lääkkeitä. Resistenssiasiat sekä haittavaikutukset huomioidaan. Ennaltaehkäisyä ovat rokotukset, hyvä hygienian ylläpito, asianmukainen elintarvike- ja vesilainsäädännön noudattaminen sekä tartuntaketjujen hallinta terveydenhuollossa. Kansanterveystyössä seuranta ja varhainen varoitus auttavat estämään suuria epidemioita.