infektiopotentiaalin

Infektiopotentiaali kuvaa patogeenin kykyä aiheuttaa infektion isäntäorganismissa. Se riippuu sekä patogeenin ominaisuuksista että isäntäyksilön immuunijärjestelmän tilasta sekä altistumisen määrästä ja ympäristötekijöistä. Infektiopotentiaali määrittää todennäköisyyden, että altistuminen johtaa infektion kehittymiseen.

Infektiopotentiaali eroaa infektiiviyydestä ja tartuttavuudesta. Infektiivisyys tarkoittaa patogeenin kykyä tartuttaa isäntä infektion alkuvaiheessa, kun taas tartuttavuus kuvaa, kuinka helposti infektiota levitetään yhdestä ihmisestä toiseen infektion ilmetessä. Infektiopotentiaali voidaan nähdä eräänlaisena aloituspainotteisena kyvyn mittarina, jonka arvo muuttuu sekä patogeenin että isäntien tekijöiden mukaan.

Determinantit ja mittaaminen. Patogeenin ominaisuuksia, kuten reseptori- tai kudosniputusta, replikaatiokykyä ja immuunieristystä, sekä isäntäyksilön immuunitasoa, ikää ja aikaisempaa altistumista, sekä ympäristötekijöitä kuten kontaktiintensiteettiä ja sanitaatiota, harkitaan infektiopotentiaalin taustalla. Arviointi voidaan tehdä kokeellisesti esimerkiksi infektiobalanssin definoituna infektioboostin annosvasteella (ID50) tai epidemiologisesti tilastoimalla sekundaarisen tartunnan ilmaantuvuudella sekä väestön syntyvällä perusreproduktioaluemalla (R0).

Käyttökonteksti. Infektiopotentiaalia tarkastellaan riskinarvioinneissa, tartuntatautien malli- ja ennusteissa sekä arvioitaessa rokotteiden ja muiden toimenpiteiden vaikuttavuutta. Käsite auttaa ymmärtämään, miksi jotkin patogeenit voivat aiheuttaa helpommin infektion tietyissä olosuhteissa.