indeksointijärjestelmien

Indeksointijärjestelmät ovat tietotekniikassa ja tiedonhallinnassa käytettyjä menetelmiä, jotka nopeuttavat ja tehostavat tietojen hakua suurista tietokannoista. Ne toimivat samankaltaisesti kuin kirjojen hakemistot, jotka listaa avainsanoja ja niiden sijaintia kirjan sivuilla. Tietokannoissa indeksi luo rakenteen, joka yhdistää tietyn datakentän arvon osoittimeen, joka kertoo, missä itse data sijaitsee. Kun käyttäjä tekee kyselyn tietokantaan, indeksiä voidaan hyödyntää, jotta ei tarvitse käydä läpi koko tietokantaa rivi riviltä.

Yleisimpiä indeksointijärjestelmien tyyppejä ovat B-puut (B-trees) ja hash-taulukot. B-puut ovat tasapainotettuja hakupuita, jotka soveltuvat hyvin järjestettyjen tietojen, kuten numeeristen arvojen tai merkkijonojen, indeksointiin. Ne mahdollistavat tehokkaan hakemisen, lisäämisen ja poistamisen. Hash-taulukot puolestaan käyttävät hajautusfunktiota muuntaakseen avaimen suoraan sijaintiin muistissa tai levytilassa. Ne ovat erittäin nopeita yksinkertaisissa yhtäsuuruuskyselyissä, mutta voivat olla tehottomampia alueellisissa hauissa.

Indeksien käyttö parantaa merkittävästi kyselyiden suorituskykyä, mutta niillä on myös haittapuolensa. Jokainen indeksi vie tallennustilaa, ja tietojen päivittäminen tai lisääminen vaatii myös indeksiin tehtäviä muutoksia, mikä hidastaa kirjoitusoperaatioita. Siksi indeksointiin liittyy aina kompromissi nopeamman lukemisen ja hitaampien kirjoitusten välillä. Valitsemalla oikeat kentät indeksoitaviksi ja sopivan indeksointityypin voidaan optimoida tietokannan suorituskyky tiettyyn käyttötarkoitukseen.