hajautusfunktiota

Hajautusfunktio (hash function) on algoritmi, joka muuntaa syötteen, kuten tiedoston tai merkkijonon, kiinteän pituiseksi hajautusarvoksi. Toiminta on deterministinen: sama syöte antaa aina saman hajautusarvon. Hajautusarvon pituus on kiinteä, vaikka syöte voi olla eripituisia.

Hajautusfunktiot ovat hyödyllisiä dataa tiivistettäessä, eheystarkistuksissa ja nopeassa vertailussa suurissa tietomäärissä. Tärkeää on, että pienestäkin syötteen muutoksesta seuraa suuri ja käytännössä epäsäännöllinen muutos hajautusarvossa (avalanche-efekti), sekä että kahden eri syötteen ei tulisi helposti tuottaa sama hajautusarvo.

Kryptografiset hajautusfunktiot on suunniteltu turvallisuusparametreja silmällä pitäen. Niiden pitäisi tehdä vaikeaksi palauttaa alkuperäinen syöte annetun hajautusarvon perusteella sekä vaikeuttaa toisen syötteen löytämistä, joka tuottaisi saman hajautusarvon (törmäysvastustus ja esiasteen resistenssi). Tunnettuja esimerkkejä ovat SHA-256 ja SHA-3. MD5 ja SHA-1 on osoittautuneet haavoittuviksi, ja niitä suositellaan välttää. Ei-kryptografiset hajautusfunktiot taas painottavat nopeutta ja tasaisen hajautuksen ominaisuuksia taulukkohauissa ja erilaisissa tiivistys- tai virheentunnistustehtävissä.

Käyttökohteita ovat datan eheysvarmistus, tiedostojen vertailu, digitaalinen allekirjoitusperusta sekä salasanan tallennus, jossa käytetään suolaa sekä kiihdyttimiä kuten bcrypt, scrypt tai Argon2. Hajautusarvojen tallennuksessa on tärkeää valita luotettava toteutus ja määritellä hajautuspituus.