implisiittejä

Implisiittejä on termi, joka kuvaa asioita, merkityksiä tai asenteita, jotka ovat ilmaisussa piilossa tai epäsuorasti viestittyjä siten, etteivät ne ole suoraan sanottuja. Käsite on laajasti käytössä kielitieteessä, filosofiassa, psykologiassa, sosiologiassa ja kirjallisuudentutkimuksessa. Implisiittien sisältö syntyy kontekstin, sanavalintojen, sävyn sekä jaetun tiedon ja kulttuuristen säännösten kautta, ja ne voidaan päätellä kuulemansa tai lukemansa perusteella.

Etymologisesti implisiitti juontaa juurensa latinan sanasta implicitus, joka tarkoittaa "sisään kierrettyä" tai "piilossa olevaa". Suomessa implisiittejä käytetään usein vastakohtana eksplisiiteille, eli ilmiselville ja suoraan ilmoitetuille sisällöille. Implisiittiset viestit voivat olla tarkoituksellisia tai satunnaisia, ja niiden ymmärtäminen riippuu kommunikaation kontekstista sekä osallistujien yhteisestä taustasta.

Esimerkkejä implisiittien ilmenemisestä ovat puhuttu sävy ja vihjeet, jotka antavat lisätietoa henkilön mielialasta tai motivaatiosta ilman suoraa ilmaisua, kirjallisuudessa teemat ja motiivit, jotka voitavat tulkinnan, sekä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa noudatetut normit ja odotukset, jotka muokkaavat tulkintaa. Implisiitteja analysoidaan usein pragmatiikan, diskurssianalyysin ja implicature-horisioiden kautta, kuten Gricen implicaturet, sekä presupposition, tacit knowledge ja kontekstuaalinen päättely.

Haasteet liittyvät implisiittien tulkintaan: ne voivat olla moniselitteitä ja kulttuurisesti herkkiä, ja samaa viestiä voidaan tulkita eri tavalla eri yhteyksissä. Tutkimuksessa korostuvat tarkka kontekstin huomioiminen sekä selite- ja vertailukontekstien hallinta.