imperatiivimuodossa

Imperatiivimuoto eli imperatiivi on suomen kielen verbimuoto, jolla ilmaistaan käsky, kehotus tai ohje. Se kohdistuu yleensä toiseen henkilöön (sinä tai te). Imperatiivi ei kuvaa ajan kulkua samalla tavalla kuin indikatiiviset muodot, vaan on suunnattu nykyhetkessä tapahtuvaan toimintaan. Imperatiivin käytössä erotetaan yleisimmin positiivinen ja negatiivinen muoto; käskyt voivat esiintyä yksin tai lauseessa, ja niitä voidaan pehmentää kohteliaisuuden ilmauksilla.

Positiivinen yksikköimperatiivi muodostuu useimmiten verbin vartaloon lisätyn -a/-ä-päätteestä, joka vastaa verbin perusmuotoa. Esimerkkejä: tule, tee, osta, sano, katso. Epäsäännöllisiä verbejä ovat esimerkiksi olla (ole), tulla (tule), tehdä (tee). Näissä tapauksissa imperatiivi on erityisrakenteinen: ole, tule, tee.

Positiivinen monikon imperatiivi päättyy yleisesti -kaa/-kä: tulkaa, menkää, ostakaa, tehkää, sanokaa, olkaa. Esimerkkejä: Tulkaa sisään. Menkää ulos. Ostakaa tämä. Tehkää se. Olkaa ystävällisiä. Monikon imperatiivi muodostuu usein vartalon ja -kaa/-kä-päätteen yhdistelmästä, ja muutokset voivat vaihdella verbin mukaan.

Negatiivinen imperatiivi muodostuu lisäämällä eteen 'älä' (sing.) tai 'älkää' (pl.) ja käyttämällä samaa positiivista imperatiivimuotoa: Älä mene! Älkää menkö! Älä tee! Älkää tehkö! Negatiivinen imperatiivi on yleisesti käytetty ohjeiden ja varoitusten yhteydessä, ja sitä annetaan useimmiten toisen henkilön kehotuksen muodossa.

Imperatiivimuotoa voidaan pehmentää tai esittää kohteliaammin esimerkiksi kysymyksen tai pyyynnön avulla: "Voisitko…?", "Saisisitko…" Tämä antaa viestilleesänytä着.