immuunivastausten

Immuunivastausten käsitteellä tarkoitetaan elimistön vastauksia patogeenejä, vaurioita tai muita uhkia vastaan. Niiden tavoitteena on havaita, rajoittaa ja poistaa uhka sekä parantaa kudosten korjaantumista. Immuunivastausten avulla keho vastaa nopeasti ja tehokkaasti, ja niiden toiminta jaotellaan yleisesti kahteen pääkategoriaan: luonnollinen eli innataalinen immuunivaste sekä adaptiivinen immuunivaste. Innate-vaste on nopea ja epäspesifinen, kun taas adaptiivinen vastaa yksilöllisesti ja kehittyy ajan myötä.

Luonnollinen immuunivaste sisältää fysikaaliset esteet kuten ihon ja limakalvot sekä solu- ja välittäjäainemekanismin, kuten makrofagit, neutrofiilit ja dendriittisolut, jotka fagosytoivat tunkeutujia ja esittelevät niille antigeeneja. Natural killer -solut torjuvat virussolujen leviämistä tappamalla infektoituneita soluja. Tulehdus käynnistyy sytokiinien ja chemokiinien välittämällä signaalinvaihdolla, joka houkuttelee lisäsoluja infektiokohteeseen.

Adaptatiivinen immuunivaste perustuu B- ja T-lymfosyyttien tarkkaan spesifisyyteen. T-solut voivat toimia T-helper- ja cytotoksisina soluryhmänä, kun taas B-solut erittävät antikehoja, immunoglobuliineja, jotka neutraloivat patogeenejä ja merkkäävät ne poistettavaksi. Adaptiivinen vaste on aluksi hidas, mutta se muodostaa immunologista muistia: muistisolut reagoivat nopeasti ja voimakkaasti seuraavalla kohtaamisella samaa antigeenia vastaan.

Immunologinen muisti mahdollistaa rokotusten tehostamisen. Toleranssi ja säätely varmistavat, että vastaus ei kohdistu elimistöön kuuluvien kudosten liiallisesti. Häiriöt immuunivasteissa voivat aiheuttaa autoimmuunisairauksia, allergioita tai immuunipuutosongelmia.