immuniteetteja

Immuniteetit tarkoittavat kehon kykyä vastustaa infektioita ja sairauksia. Immuniteetti perustuu immuunijärjestelmään, joka koostuu soluista, kudoksista ja molekyyleistä, jotka muodostavat kehon puolustusjärjestelmän. Immuniteetti voidaan jakaa luonnolliseen (synnynnäiseen) immuunipuolustukseen ja hankittuun (sopeutuneeseen) immuunipuolustukseen, jotka kehittyvät elämän aikana.

Luonnollinen immuunipuolustus on yleinen ja nopea vastaus tunkeutujiin. Siihen kuuluu fysikaalisia ja kemiallisia esteitä, kuten ihon ja limakalvojen suoja, sekä soluvasteet kuten fagosyytit (neutrofiilit, makrofagit), luonnolliset tappajat (NK-solut) ja komplementtijärjestelmä. Näillä mekanismeilla patogeenit tunnistetaan ja tuhotaan nopeasti ilman muistia.

Hankittu immuunipuolustus kehittää tarkemman ja muistin sisältävän suojan. Sitä johtavat T-lymfosyytit ja B-lymfosyytit. B-lymfosyytit tuottavat vasta-aineita, joilla voidaan neutraloida patogeenit. Muisti-lymfosyytit mahdollistavat nopean ja voimakkaamman vasteen aiemmin kohdatuun taudinaiheuttajaan.

Passiivinen immuniteetti antaa valmiin suojan siirtämällä vasta-aineita, esimerkiksi äidiltä sikiölle tai äidinmaidosta sekä joitakin lääketieteellisiä valmisteita. Aktiivinen immuniteetti syntyy joko tartunnan kautta tai rokotusten seurauksena, ja se on usein pitkäkestoista.

Yhteiskunnallisessa terveystiedossa immuniteetti huomioidaan muun muassa laumaimmuniteetin kautta, joka kuvaa sitä, kuinka suurella osalla väestöstä on immuunivaste tietylle taudille. Rokotukset ja tartuntatautien hallinta vahvistavat immuniteettia populaatiossa.