ilmauksellisuus

Ilmauksellisuus tarkoittaa kielen, puheen tai muun viestinnän kykyä välittää merkityksiä, sävyjä ja asenneilmauksia sekä vaikuttaa kuulijoiden tai lukijoiden tulkintaan. Se viittaa sekä sanottuun sisältöön että siihen, miten sanotaan asiat: millaista kuvaa, ilmapiiriä tai moodia viestistä löytyykään.

Ilmauksellisuus esiintyy monin tavoin: kirjoitetussa tekstissä se ilmenee sanavalinnoissa, kuvauksissa, metaforissa ja kielikuvissa, lauserakenteiden monipuolisuudessa sekä rytmissä ja toistossa. Puheessa ja esityksissä siihen vaikuttavat äänenpainot, intonaatio, painotukset sekä kehonkieli. Mediallisessa ja visuaalisessa kontekstissa ilmauksellisuus voi ilmetä kontrastien, visuaalisen kielen ja äänitarinoiden kautta.

Tutkimuksellisesti ilmauksellisuus liittyy kielen stilistiikkaan, retoriikkaan ja kielikuvaan. Se kuvaa, miten kieli rakentaa arvoja, asenteita ja vastaanottajan osallistumista sekä miten se tulkitaan eri konteksteissa. Ilmauksellisuus voi lisätä vaikuttavuutta, tehostaa muistettavuutta ja määritellä kielen käyttötarkoitusta, mutta siihen liittyy myös subjektiivisuuden haasteita: sama ilmaisu voidaan kokea eri tavoin eri yhteyksissä ja kulttuureissa.

Näennäisesti arkipäiväisestä kielestä voidaan tunnistaa ilmauksellisuuden piirteitä esimerkiksi runollisessa tai kielellisesti leikillisessä tekstissä sekä puheen rytmikkäissä esityksissä. Liittyviä käsitteitä ovat stilistiikka, metafora, kielikuva ja retoriikka.

Lisätietoja: ilmauksellisuus liittyy tiiviisti kielen ilmaisukykyyn ja stilistisiin valintoihin; katso myös retoriikka, stilistiikka, metafora.