ilmastomittaukset

Ilmastomittaukset ovat pitkäjänteistä, systemaattista ilmastoon liittyvien muuttujien havainnointia. Niillä kerätään tietoja kuten ilman lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, ilmanpaine sekä suhteellinen kosteus, säteily ja merijään sekä lumipeitteen tila. Tietoja hyödynnetään ilmaston tilan kuvaamiseen, vaihtelun seuraamiseen sekä ilmastonmuutoksen tutkimukseen, mallien kalibrointiin ja päätöksenteon tukemiseen.

Mittauslähteet ja -menetelmät ovat monipuolisia: maanpäälliset sääasemat ja havaintoverkostot, merentutkimushavainnot, radiosondeja sekä poiju- ja Argo-tutkimuslaitteet, sekä satelliittidata. Laadunvarmistus, mittalaitteiden kalibrointi sekä homogenisointi ovat keskeisiä, jotta historialliset trendit ja vertailukelpoiset aikakaudet säilyvät.

Tuloksia tuotetaan muun muassa aikakirjoina, 30-vuotisina normaaleina, poikkeama-analyyseina ja trendikarttoina. Ilmastomittaukset tukevat ilmastonmuutoksen määrittelyä, ympäristöriskien arviointia sekä ilmastomallien validointia ja päätöksenteon tukemista, kuten maatalouden, energiantuotannon ja infrastruktuurin suunnittelua.

Kansainvälisesti ilmastomittauksiin liittyy koordinaatio ja standardointi, joita johtavat Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) sekä Copernicus- ja ECMWF-verkostot. Julkinen saatavuus ja avoin data ovat keskeisiä; kansainväliset tietokannat ja reanalyyttiset tuotokset täydentävät kansallisia aineistoja, kuten ERA5 ja HadCRUT.

Suomessa ilmastomittauksia ylläpitää ja kehittää Ilmatieteen laitos (FMI). FMI ylläpitää sää- ja ilmaston havainnoinnin verkostoja sekä julkaisee pitkäaikaisia tilasto- ja tutkimusaineistoja. Data on usein avoimesti saatavilla tutkijoille ja päätöksentekijöille. Katso myös ilmastotiede ja ilmastonmuutostutkimus.