ilmanlaatuvaatimuksia

Ilmanlaatuvaatimuksia ovat säädökset, ohjeet ja standardit, jotka määrittelevät millaisia epäpuhtauksia ilman saa sisältää sekä millaisiin pitoisuuksiin rajoituksia sovelletaan. Tavoitteena on suojata ihmisten terveyttä, ympäristöä ja elinympäristön laatua sekä ohjata päästöjen ehkäisyä ja ilmaan päätyviä päästöjä koskevaa valvontaa.

Soveltamisalueena ovat sekä ulkoilman että sisäilman laatu. Ulkoilman ilmanlaatuvaatimukset kohdistuvat yleiseen ympäristöön ja ihmisten päivittäiseen altistukseen elinympäristössä, liikenteessä ja teollisuudessa. Sisäilmanlaadussa keskitytään tilojen ilmanvaihtoon, rakennusmateriaaleista sekä käyttötavoista johtuviin päästöihin esimerkiksi asunnoissa, työpaikoilla ja julkisissa tiloissa. Yleisesti säännökset kattavat epäpuhtaudet kuten hiukkaset (PM), typenoksidit NOx, otsoni O3, rikkiyhdisteet sekä mahdollisesti haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja hiilimonoksidin.

Pääasialliset mittaus- ja valvontamenetelmät perustuvat kansainvälisiin ja kansallisiin standardeihin sekä ilmapäästöjen seurantaan. Pitoisuudet ilmoitetaan usein mikrogrammeina kuutiosenttimetriä kohti (µg/m3) tai milligrammoina kuutiometrissä (mg/m3); käytössä on myös ilmanlaatuindeksejä, jotka helpottavat yleistä tilan seuraamista. Kun raja-arvot ylittyvät, viranomaiset voivat antaa varoituksia, kehotuksia ja tarvittaessa toimeenpano-ohjeita.

Suomessa ilmanlaatuvaatimuksia valvovat viranomaiset ja ympäristöhallinto, kuten alueelliset viranomaiset sekä kansalliset tutkimus- ja virastot. Ilmanlaatuun liittyviä päätöksiä tukevat tiedonjakaminen, raportointi ja vuorovaikutus yleisön kanssa, jotta altistuminen voidaan pienentää ja tilannetta parantaa.