ilmanlaatuindikaattorit

Ilmanlaatuindikaattorit ovat mittareita, joiden avulla kuvataan ulkoilman tilaa sekä siihen liittyviä terveys- ja ympäristövaikutuksia. Ne koostuvat pitoisuustiedoista sekä näistä pitoisuuksista johdettavista indekseistä, joita käytetään tiedottamiseen sekä ilmaston- ja terveyspolitiikan perusteina.

Yleisimpiä ilmanlaatuindikaattoreita ovat pienhiukkaset PM2,5 ja PM10 sekä kaasut kuten typen oksidit NO2, otsoni O3, rikkidioksidi SO2 ja hiilimonoksidi CO; lisäksi seurataan joidenkin VOC-yhdisteiden pitoisuuksia. Nämä pitoisuudet kuvaavat erilaisia altistumis- ja terveysriskejä, ja niitä mitataan sekä ilmaa kuormittavien päästölähteiden että sääolosuhteiden vaikutusten huomioimiseksi.

Mittaukset toteutetaan laajalla mittausasemaverkolla, jota täydentävät mallinnus, satelliittitiedot sekä mobiilimittaukset. Pitoisuudet esitetään tunti- ja päivätasoina sekä vuotuisina keskiarvoina, ja niitä voidaan esittää ilmanlaadun indekseinä (AQI) tai muina kotimaisina indekseinä, jotka helpottavat tulosten tulkintaa kansalaisille.

Ilmanlaatuindikaattoreita käytetään sekä kansallisella että EU-tasolla sääntelyssä: niiden perusteella arvioidaan päästövähennystavoitteiden toteutumista, ohjataan ilmaston- ja terveyspolitiikkaa sekä annetaan terveysvaroituksia saastepäivinä. Suomessa SYKE ja muut viranomaiset julkaisevat säännöllisesti tilastoja ja ajantasaisia tiedotteita ilmaluennista.

On tärkeää muistaa, että indikaattorit kuvaavat ulkoilman tilaa ja voivat poiketa sisäilman laadusta, johon vaikuttavat käytännöt, tilat sekä ilmanvaihto.