ihopoimumittauksilla

Ihopoimumittauksilla tarkoitetaan kehonkoostumuksen arviointia, jossa ihon ja ihonalaisen rasvan poimualueiden paksuuksia mitataan kaliperilla ja näiden mittausten perusteella arvioidaan kehon rasvaprosentti. Menetelmä on nopea, edullinen ja monipuolisesti käytössä terveydentilan, liikuntasuunnittelun ja tutkimuksen yhteydessä.

Yleisesti käytettyjä protokollia ovat kolmen- ja seitsemän poimun mallit. Miehet: 3-poimussa rinta-alueen (pectoralis), vatsa-alueen ja reiden poimut; naiset: tricepsin, suprailiakin ja reiden poimut. Seitsemän poimun protokollassa mitataan poimutina seuraavilta alueilta: rinta (pectoralis), keskivartalo (midaxillary), triceps, subscapular, abdomen, suprailiac ja reiden poimu.

Mittaukset yhdistetään standardoituun kaavaan: sumpoimujen paksuuksien perusteella lasketaan kehon tiheys (body density) tietyllä kaavalla (usein Jackson-Pollockin mallit). Tiheydestä lasketaan kehon rasvaprosentti vastaavalla suhteella (esim. Durnin–Womersleyin tai Jackson-Pollockin muunnokset). Eri kaavat soveltuvat eri protokollille; mittaustulos riippuu mittaajan koulutuksesta ja protokollan oikeaoppisuudesta.

Käyttökohteet: urheiluvalmennus, kliininen arviointi, seuranta sekä tutkimus. Edut: kustannustehokkuus, laajasti käytettävissä, nopeasti toistettavissa. Rajoitteet: mittaaja- ja laiteperusteinen virhe, kehon äärimmäiset rasvaprosentit, hydrataatio ja viimeaikaiset fyysiset tilat voivat vaikuttaa tuloksiin.

Luotettavuus riippuu standardoidusta protokollasta ja koulutetusta mittaajasta.

Historiikki: Menetelmä kehittyi 1960–70-luvuilla useiden tutkijoiden toimesta; Jackson-Pollockin ja Lohmanin työtulokset muodostivat perustan nykyisille poimukaavoille. Nykyään ihopoimumittauksia käytetään laajasti urheilulääketieteessä ja terveydenhuollossa.