hydrataatio

Hydrataatio tarkoittaa elimistön nesteiden, ennen kaikkea veden, tasapainon ylläpitämistä sekä veden saannin ja menetyksen säätelyä. Se kattaa sekä veden saannin että sen menetyksen korvaamisen erilaisissa oloissa, kuten kuumuudessa, liikunnan aikana tai sairauden yhteydessä.

Keho on noin 50–60 prosenttia vettä aikuisella, ja määrä riippuu iästä, sukupuolesta sekä lihas- ja rasvamäärästä. Nesteiden tasapainoon vaikuttavat veden saannin lisäksi hikoilu, virtsaaminen ja keuhkojen haihtuminen. Osmoreseptorit aivolisäkkeen alueella seuraavat plasmaosmolaliteettia ja voivat lisätä janon tunnetta sekä vapauttaa vasopressiinia, mikä lisää munuaisten veden takaisinimeytymistä. Reniini-angiotensiin-aldosteronijärjestelmä osallistuu natriumin ja veden säätelyyn, etenkin veren tilavuuden ylläpitämiseen.

Dehydraatio eli nestehukka syntyy, kun veden menetys ylittää juomisen tai veden saannin. Pääoireisiin kuuluvat jano, huimaus, päänsärky, väsymys ja vähentynyt virtsaamistarve; vakavammassa tapauksessa verenpaineen lasku, takykardia ja sekavuus. Kevyt nesteytys on yleensä riittävä, mutta vakava nestehukka vaatii lääketieteellistä hoitoa ja mahdollisesti suonensisäistä nesteytystä. Suositukset vaihtelevat, ja ne riippuvat ilmastosta, fyysisestä rasituksesta sekä terveydentilasta.

Hydrataatio on tärkeää myös kasveille, jotka imevät veden juurien kautta ja kuljettavat sen xylemin kautta kasvuun ja fotosynteesiin. Liiallinen kastelu tai kuivuus voi haitata kasvua. Lääketieteessä nesteytystä käytetään infuusioina, joissa potilas saa suonensisäisiä liuoksia, kuten isotonista NaCl-liuosta tai Ringerin laktaattiliuosta.