idealisointi

Idealisointi on ilmiö, jossa jotakin kohdetta, tilannetta tai henkilöä esitetään tai koetaan ideaalisena — parempana, puhtaampana tai täydellisempänä kuin todellisuus antaa myöten.

Psykologiassa idealisointi voi olla puolustusmekanismi, jossa toisen ihmisen hyviä ominaisuuksia korostetaan ja hänen todelliset puutteensa jäävät taka-alalle. Tämä voi vahvistaa varhaisen ihmissuhteen luottamusta alussa, mutta johtaa pettymykseen, kun epärealistiset odotukset eivät täyty.

Taiteessa ja tieteessä idealisointi tarkoittaa todellisuuden yksinkertaistamista tai esittämistä ideaalityyppisellä tavalla. Esimerkiksi klassisessa taiteessa ihanteelliset ruumiin mittasuhteet tai symmetria korostavat kauneutta; tieteessä mallit kuten ideaali kaasu tai ideaalinen kaasujen käyttäytyminen ohjaavat ymmärrystä, vaikka ne riistävätkin monimutkaisuudet todellisuudesta.

Sosiaalisessa ja poliittisessa keskustelussa idealisointi voi ilmetä suurennettuna ihanteiden kuvaamisena johtajiin, järjestelmiin tai yhteiskuntaan, sekä käytöksenä, joka liioittelee hyviä puolia ja vähättelee ongelmia.

Yhteenveto: Idealisointi on monimuotoinen ilmiö, jolla voi olla sekä sopeuttavia että rajoittavia vaikutuksia. Oman todellisuuden ja tavoitteen välillä tasapainon etsiminen auttaa välttämään liiallista kiinnittymistä ihanteisiin ja edistämään realistista arviointia sekä luottamusta.