ideaalikaasussa
Ideaalikaasussa tarkoitetaan kaasua, jonka käyttäytyminen voidaan kuvata ideaalien kaasujen lain avulla. Mallin perustana ovat kineettisen teorian oletukset: kaasumolekyylit ovat pistemäisiä hiukkasia, jotka liikkuvat vapaasti ja törmäävät toisiinsa sekä astian seinämiin elastisesti; vuorovaikutuksia niiden välillä oletetaan olemattomiksi tai merkityksettömiksi suurissa etäisyyksissä; sekä molekyylien tilavuus on olemattoman pieni verrattuna astian tilavuuteen. Törmäykset ovat täysin elastisia ja kokonaisenergia säilyy.
Ominaisuudet ja tilanyhtälö: Ideaalikaasun kulmakivenä on tilayhtälö PV = nRT (tai molaarisessa muodossa pV_m = RT). Tämän perusteella
Rajoitukset ja sovellukset: Ideaalikaasumalli soveltuu erityisesti matalissa paineissa ja korkeissa lämpötiloissa, jolloin vuorovaikutukset ovat vähäisiä ja
Historia ja merkitys: Mallin kehittäminen liittyi 1800-luvun tutkimuksiin Boyle’n, Amontonsin ja Clapeyronin yhteydessä; ideaalikaasujen laki muodostaa