höyrystykset

Höyrystyksillä tarkoitetaan nesteen muutosta kaasuksi, joka tapahtuu pääasiassa nesteen pinnalla. Prosessi voi tapahtua millä lämpötilalla tahansa, kun neste saa riittävästi energiaa ylittää pinnanfysikaaliset sitovat voimat. Höyrystyminen eroaa kiehumisesta: kiehuminen sisältää kuplien muodostumisen nesteen sisäpuolelle ja tapahtuu, kun nesteen kokonaispaine vastaa kiehumispistettä; höyrystyminen on pinnallinen ilmiö ja voi yleistyä pienemmilläkin lämpötiloilla.

Keskeisiä tekijöitä höyrystyksessä ovat lämpötila, ilmanpaine ja ilman kierto sekä nesteen ominaisuudet kuten vesihöyryn vapaa paine (sat) ja haihduntalämpötila. Energiaa siirtyy nesteestä ympäristöön, ja höyrystyminen lisääntyy, kun lämpöä siirtyy tehokkaasti ja ilman vesihöyryä poistuu nopeasti. Latentti haihduntalämpö on se energia, joka tarvitaan yhden kilogramman nesteen haihdutukseen ilman tilanpaineessa. Höyrystyminen on tärkeä osa veden kiertokulkua sekä ilmaston ja hydrologian tutkimusta.

Sovelluksia ovat sekä luonnon- että teollisuuselämä: ilmasto- ja säänmallinnus, evaporatio merissä ja vesistöissä sekä maatulvat; veden haihdunta vaikuttaa alueellisiin vesitasapainoon. Teollisuudessa höyrystystä hyödynnetään kuivausprosesseissa, tislaamisessa, konsentraatiossa sekä jäähdytysjärjestelmissä ja haihdutuslaitteissa. Haihduntaa voivat kiihdyttää ilman sekoitus, suurempi pinta-ala ja korkea lämpötilaero.