hävittäjistä

Hävittäjistä on kyse sotilaslentokoneista, joiden päätehtävä on ilmataistelu ja ilmapuolustus. Nykyään suurin osa hävittäjistä on monitoimilentokoneita, jotka pystyvät sekä ilmataisteluun että maali-iskuihin sekä tiedusteluun. Ne toimivat osana laajaa ilmapuolustuksen verkostoa ja taistelutuen järjestelmiä.

Hävittäjien tehtävät vaihtelevat ilmasta-ilmaan taistelusta ilmapuolustukseen, tiedusteluun ja maali-iskuihin. Ne voivat suojata ilmatilan, torjua vastustajan ilmahyökkäyksiä sekä tukea maavoimia. Lisäksi nykyaikaiset hävittäjät osallistuvat elektroniseen sodankäyntiin ja verkostopohjaiseen tiedonjakoon muiden asejärjestelmien kanssa.

Ominaisuudet ja varustus vaihtelevat mallin mukaan, mutta yleisiä piirteitä ovat korkea nopeus ja ketteryys sekä kehittyneet tutka- ja sensorijärjestelmät. Monet hävittäjät käyttävät ilmasta-ilmaan -ohjusia; usein niihin kuuluu myös ilma-maahan -aseita sekä kykyjä integroida erilaisia raketteja, pommeja ja polttoainetankkeja. Viime vuosikymmeninä on yleistynyt stealth-kyvykkyys, kehittyneet verkostoidut järjestelmät sekä kyky toimia monenlaisten ilmapuolustuserien kanssa.

Historia ulottuu toisen maailmansodan aikaisiin kokeiluihin ja jettilentokoneiden aikakauden alkuun. Kylmän sodan aikana kehittyivät modernit yksiköinti- ja monitoimihävittäjät, ja 2000-luvulla korostuivat verkostoituminen, sensorointi ja stealth-ominaisuudet. Nykyiset ohjelmat kattavat sekä suurvaltojen että liitt outujen teollisuuksien tuotannon, ja hävittäjät ovat edelleen keskeinen osa valtioiden ilmapuolustusta.