ilmapuolustukseen

Ilmapuolustus on järjestelmä, jonka tavoitteena on suojata valtion väestö, infrastruktuuri ja strategiset kohteet ilmaperusteisilta uhkilta, kuten ilmahyökkäyksiltä ja ohjusiskuilta. Se kattaa havainnoinnin ja seurannan sekä torjuntatoimet. Havaitsemisessa ja seurannassa käytetään radarijärjestelmiä, optisia sensoreita sekä satelliittitietoja, joilla muodostetaan tilannekuva uhkista ja liikkeistä. Komento- ja tiedonkuljetusjärjestelmät sekä tilannekeskukset yhdistävät nämä tiedot operatiiviseksi päätöksenteoksi, jolloin torjunta voidaan toteuttaa nopeasti.

Torjuntaan kuuluvat ilmatorjunta- ja ohjuspuolustusjärjestelmät sekä mahdolliset maanpäälliset torjuntatoimet. Nykyään ilmapuolustus on usein kerroksellinen ja verkottunut järjestelmä, jonka tavoitteena on havaita uhka varhain ja torjua se ennen kuin se saavuttaa kohteensa. Yhteentoimivuus sekä nopea tiedonvälitys ovat keskeisiä.

Passiiviset puolustuskeinot täydentävät teknisiä järjestelmiä. Näihin kuuluvat rakennusten suojelutoimet, evakuointisuunnitelmat sekä siviilipuolustusvalmiudet.

Historiallisesti ilmapuolustus kehittyi 20. vuosisadan aikana tutkajärjestelmien ja johtamisen kehityksen myötä, ja se laajeni ohjuspuolustukseen sekä nykyaikaisiin integroiduihin ilmapuolustusjärjestelmiin (IADS). Kansainvälinen yhteistyö ja standardointi ovat tässä keskeisiä.

Ilmapuolustus kuuluu sekä puolustus- että siviilipuolustuksen kokonaisuuteen ja muodostaa osan valtion turvallisuusjärjestelmästä sekä usein kansainvälisiä kumppanuuksia.