häiriönsietokyky

häiriönsietokyky tarkoittaa järjestelmän kykyä säilyttää toiminta ja suorituskyky häiriöiden vaikutuksesta. Tällaisia häiriöitä voivat olla elektromagneettinen melu, signaalien häiriöt, ympäristön häiriötekijät tai tiedon viesteihin liittyvät poikkeamat. Häiriönsietokyky on keskeinen käsite sekä sähkö- ja elektroniikkasuunnittelussa että telekommunikaatiossa, automaatiossa ja tietotekniikassa. Se kuvaa järjestelmän kykyä pysyä vakaana ja suoriutua tehtävistään, kun ulkoiset tai sisäiset häiriöt vaikuttavat.

Sovelluksissa häiriönsietokykyä arvioidaan ja parannetaan testauksella ja suunnittelulla. Yleisiä mittareita ovat signaali-kohinasuhde (SNR), bitin virheprosentti (BER) sekä interferenssi- ja melutasojen sieto. Käytännön keinot ovat suodattimet, häiriöiden kestävyys, suojaus (shielding), redundanssi sekä virheenkorjaus- ja virheentunnistusmenetelmät. Digitaalisessa ja ohjelmallisessa kontekstissa korostuvat myös robustiusperiaatteet ja virheiden käsittely, jotta järjestelmä säilyttää toiminnan stressaavissakin tilanteissa.

Häiriönsietokyky on erityisen tärkeä turvallisuus- ja kriittisissä sovelluksissa, kuten ilmailussa, ajoneuvoissa, teollisessa automaatiossa sekä laajassa verkkopalvelujen toiminnassa, joissa jatkuvuus ja tiedon eheys ovat olennaisia.