hypertonisessa

Hypertonian tila tarkoittaa lihasjäykkyyden tai vastustuksen lisääntymistä passiivisessa liikkeessä. Termiä käytetään kuvaamaan lihasten jännitteen epätyypillistä nousua, joka voi vaikuttaa sekä raajoihin että vartaloon. Hypertonia on yleinen seuraus keskushermoston vaurioista ja voi heikentää liikkumista sekä arjen toimintoja.

Tyypillisiä syitä ovat ylämotorisen järjestelmän vauriot, kuten aivohalvaus, aivovamma, perinataalinen raajojen häiriö, ms-tauti ja muut neurodegeneratiiviset sairaudet. Hypertonia voidaan luokitella spastiseksi, dystoniseksi tai pysyvästi jäykäksi; spastisuus liittyy yleensä nopeusriippuvaiseen vastukseen venytyksessä ja usein myös hyperrefleksiaan.

Kliininen kuva vaihtelee. Spastinen hypertonia ilmenee nopeudesta riippuvana vastustuksena passiivisessa venytyksessä sekä joskus hyperrefleksiana; dystoninen hypertonia aiheuttaa toistuvia liikkeitä tai epätyypillisiä asennonmuutoksia; jäykkä hypertonia voi olla ei-nopeusriippuvaista ja liittyä esimerkiksi Parkinsonin kaltaisiin tiloihin.

Arviointi perustuu kliiniseen tutkimukseen. Käytettyjä mittareita ovat muun muassa Modified Ashworth Scale (MAS) ja Tardieu-asteikko lihasjäykkyyden kvantifioimiseksi. Diagnosointiin vaikuttavat oirekuva, sairaushistoria ja löytöjen yhteispaino; tarkka etiologian selvitys voi ohjata hoitoa.

Hoito tähtää toimintakyvyn säilymiseen ja liikkeen hallinnan parantamiseen. Hoitoon kuuluu fysioterapia, säännölliset venytykset ja tukivälineet, sekä lääke- ja toimenpiteellisiä vaihtoehtoja. Yleisiä lääkehoitoja ovat baclofen sekä tizanidiini; paikallinen botuliinitoksiinin injektio voi vähentää lihasjäykkyyttä tietyissä lihasryhmissä. Tarvittaessa harkitaan intratekaalista baclofeenipumppua tai kirurgisia vaihtoehtoja. Moniammatillinen lähestymistapa tukee parhaiten yksilöllistä toimintakykyä.