hyllyjärjestelyt

Hyllyjärjestelyt kuvaavat tilan sisäistä järjestystä, jolla kirjoihin, aikakauslehtiin ja muihin aineistoihin asetellaan hyllyille. Tavoitteena on helpottaa aineiston löytämistä, tehostaa tilankäyttöä sekä tukea inventointia ja ylläpitoa. Eri kokoelmat voivat siksi noudattaa erilaisia järjestysperiaatteita, riippuen toiminnan luonteesta ja käyttäjäkunasta.

Yleisimmät järjestystavat jakautuvat aakkos- ja luokitusperusteisiin sekä aihe- tai asiasanahakuun. Aakkosellinen järjestys sijoittaa aineiston tekijän mukaan tai otsikon mukaan; tämä on yleistä erityisesti pienempiä kokoelmia ja yksittäisiä saippu- sekä aikakauslehtikokoelmia varten. Luokitusperusteiset järjestelmät, kuten Dewey Decimal Classification (DDC) tai Universal Decimal Classification (UDC), jakavat kokoelman pääaiheisiin ja alakohtiin numeroinnilla. Suomessa kirjastoissa käytetään sekä kansainvälisiä luokituksia että kansallisia käytäntöjä sekä erikoiskokoelmien omaa luokitusta. Aiheperusteinen järjestys pohjautuu asiasanoihin ja -luokituksiin, joita hallinnoi yleinen suomalainen asiasanasto (YSO). Tämä mahdollistaa tarkoitukseen liittyvän tiedon löytämisen riippumatta kirjoittajan tai otsikon mukaan tehtävistä hakutoiminnoista.

Hyllyjärjestelyt huomioivat tilan, asiakasryhmät ja kokoelman tyypin. Lasten- ja nuortenkirjallisuus saattaa olla erillisissä osastoissa, kun taas lehdistö ja muut aineistot voivat noudattaa toista järjestystä. Hyllyt merkitään, numeroidaan ja varustetaan etiketeillä sekä luetteloidulla tiedolla, jotta sekä henkilöstö että asiakkaat voivat löytää tarvitsemansa aineiston. Säännöllinen päivittäminen ja luokitusten päivittäminen ovat osa hyllyjärjestelyn hallintaa, sillä uudet julkaisut sekä muutokset voivat vaikuttaa sijoitteluun. Koko kokonaisuus tähtää käyttäjäystävälliseen ja tehokkaaseen löytämiseen sekä tilan pitkäjänteiseen ylläpitämiseen.