hydrometallurgiset

Hydrometallurgiset prosessit ovat metallien uuttamista ja jalostamista varten käytettyjä menetelmiä, joissa metallit erotetaan malmista tai sivutuotteista vesiliuoksien avulla. Toisin kuin lämpötilapainotteiset pyrometallurgiset menettelyt, hydrometallurgia perustuu liuottimiin, liuosten käsittelyyn ja usein elektrolyysiin. Prosessit voivat käsitellä sekä rikkisekundaarisia että oksidisia malmityyppejä sekä sivutuotteita ja jätteitä.

Keskeiset vaiheet ovat liukeneminen (liuottaminen), liuoksen puhdistus ja metallien erottelu sekä lopulta metallin talteenotto sähköisesti tai kemiallisesti. Liukeneminen voi tapahtua happamilla tai kompleksin muodostavilla liuottimilla ja sitä voidaan tehdä padoilla, heap- tai in-situ -menetelmin. Liuoksesta metallit siirretään seuraavaksi erottamistekniikoilla, kuten solvent extractionilla (ekstraktio) ja sinne hakus math, sekä lopuksi takaisin vedelliseen tilaan ja elektrolyyttisesti talteen.

Materiaalit ja sovellukset vaihtelevat: hydrometallurgia on keskeinen kuparin, sinkin, nikkelin sekä kullan, uraanin ja muiden alkuaineiden uuttamisessa. Biologiset lisämenetelmät, kuten biohydrometallurgia, voivat tehostaa liukenemista käyttämällä mikrobeja. Hydrometallurgiset prosessit mahdollistavat alhaisemmat tuotantolämpötilat, laajemman malmikirjon käsittelyn sekä paremmat mahdollisuudet jalostaa kompleksisia koostumuksia, mutta niihin liittyy usein liuottimien käytöstä ja jätevesien hallinnasta aiheutuvia ympäristöhaasteita sekä prosessin hitauden riski.