hydrohalihappojen

Hydrohalihapot ovat binäärisiä epäorgaanisia hapoja, jotka muodostuvat vedystä ja halogeenistä. Yleisessä muodossa ne kirjoitetaan HX, missä X on halogeeni (F, Cl, Br, I, At). Ne ovat vesiliuoksissa protolysoituvia happoja, jolloin HX→H3O+ + X−. Poikkeuksena HF, joka on heikompi happo, kun taas HCl, HBr ja HI ovat vesiliuoksissa vahvoja hapoja ja ionisoituvat lähes täydellisesti.

Happamuuden trendi seuraa usein koko ryhmän käyttäytymistä: HF on huomattavasti heikompi happo kuin muut kolme, koska H–F-sidoksen voima ja laaja vesikoordinointi heikentävät dissosiaatiota. HCl, HBr ja HI ovat vahvoja happoja, ja hapokkuus kasvaa alaspäin ryhmä (HI on hapokkaampi kuin HBr, HCl). Näiden happojen conjugate base -ionit ovat helposti stableja halideja, mikä edistää ionisaatiota.

Fysikaaliset ominaisuudet ja liukoisuus vaihtelevat: suurin osa hydrohalihapoista on korkeasti vesiliukoisia; sekä HCl että HBr ja HI esiintyvät huoneen lämpötilassa pääosin kaasumaisina aineina tai helposti tiivistyvinä nesteinä, HF taas poikkeaa useammin nestemäisessä tilassa. Nämä hapot muodostavat suojatun nesteytystilan vesiliuoksissa ja voivat reagoida voimakkaasti monien metallien, karbonaattien ja oksidien kanssa.

Käyttötarkoitukset ja turvallisuus: HCl on yleinen teollisuuden ja laboratoriokemian HCl-lähde sekä puhdistus- ja hapotusreagenssi; HF on erityisen korroosiovoimainen ja vaarallinen kudoksille, ja sitä käytetään lasin ja keramiikan etsauksessa. HBr ja HI ovat reaktiivisia sekä laboratoriotutkimuksissa että synteeseissä. Kaikki hydrohalihapot ovat korroosiivisia ja kulkeutuvat helposti, minkä vuoksi asianmukaiset suojavarusteet ovat välttämättömiä.