huomaamattomuus

Huomaamattomuus tarkoittaa tilaa, jossa ihminen ei havaitse tai huomaa ympäristön signaaleja tai tärkeiksi koettuja yksityiskohtia, vaikka ne ovat havaittavissa. Ilmiö liittyy tarkkaavaisuuden rajoitteisiin ja kognitiivisiin prosesseihin, ja se voi ilmetä sekä tilapäisesti että pitkäkestoisesti. Käsite kattaa sekä yksilön sisäisen havainnoinnin epäonnistumisen että tilanteet, joissa ulkopuoliset vihjeet jäävät huomaamatta.

Syytekijöitä ovat tarkkaavaisuuden kuormitus, väsymys, stressi, monotonisuus sekä odotuksiin perustuva havaitsemisen valinta. Tutkimuksessa on kuvailtu ilmiötä, jossa ihmiset eivät havaitse odotettuja asioita, kun he keskittyvät muuhun tehtävään; tätä kutsutaan joskus inattentional blindnessiksi. Huomaamattomuus voi olla tilapäistä tai osa pidempikestoista tarkkaavaisuuden puutetta.

Esimerkkejä arjessa ovat esimerkiksi tilanteet, joissa ajoneuvon kuljettaja ei havaitse jalankulkijaa, koska hän tarkkailee muuta, tai työympäristöt, joissa varoitusmerkit jäävät huomaamatta. Lääketieteellisessä kuvantamisessa huomaamattomuus voi johtaa siihen, ettei poikkeavuuksia havaita. Tällaiset havainnon puutteet voivat lisätä tapaturmariskiä ja vaikuttaa päätöksentekoon.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat suunnitteluun, joka vähentää kognitiivista kuormitusta ja parantaa havaitsemista: selkeät visuaaliset signaalit, redundanssi tiedoissa, check-listat ja koulutus sekä palautteen tarjoaminen. Näin voidaan lisätä turvallisuutta ja tehokkuutta sekä vähentää vahingon mahdollisuuksia.

Huomaamattomuus on yleinen käsite tarkkaavaisuustutkimuksessa ja turvallisuuskäytännöissä; sitä ei tulkita kliiniseksi diagnoosiksi, vaan ajattelun ja havaintojen prosessien kuvaukseksi. Etymologisesti sana muodostuu verbin huomata eli havaita ja suffiksin -mattomuus yhdistelmästä, joka ilmaisee tilaa, jossa huomio ei toteudu.