huippupiikkien

Huippupiikkien on suomenkielinen genetiivinen monikon muoto sanasta huippupiikki, joka on yhdistetty huippu- ja piikki-sanoista. Termi viittaa kärjen tai huipun ympärillä oleviin piikimäisiin, pistemäisiin projektoitumiin ja sitä käytetään kuvaamaan huipun päällä olevia erityisiä piikkejä. Sillä ei ole yhtä vakiintunutta toimialakohtaista merkitystä, vaan se esiintyy kuvailevissa teksteissä esimerkiksi geologiassa, kasvitieteessä ja muissa tieteellisissä yhteyksissä, joissa muotoa korostetaan.

Käyttö ja tausta: Huippupiikkien painotus on illuminated morfologian kuvaamisessa; se antaa kielellisen kehyksen erilaisten huippujen tai kärjaman piikkien nimeämiselle. Muodollisesti sana noudattaa suomen kielen taivutusperiaatteita: yksikkömuoto on huippupiikki, genetiivin yksikkö muoto on huippupiikin, nominatiivin monikkomuoto on huippupiikit, partitiivimuoto huippupiikkoja ja genetiivin monikko huippupiikkien.

Esimerkkejä: Geologiassa huippupiikkien pituus ja muoto voivat vaikuttaa vuorijonon rakenteelliseen eheykseen; kasvitieteellisessä kuvauksessa huippupiikkien morfologia voi viitata piikkien sijoittumiseen kasvin kärjen alueelle. Termi on kuvaileva eikä vakiintunut tekninen termi kaikilla aloilla, ja sen käyttö riippuu kontekstista. Tekstissä kannattaa tarvittaessa määritellä huippupiikkien täsmällinen merkitys, jotta lukija ymmärtää, mihin spikkeihin viitataan.