hormonimaisissa

Hormonimaisissa on suomalainen termi, jolla viitataan aineisiin ja mekanismeihin, jotka muistuttavat tai vaikuttavat hormonaaliseen järjestelmään. Käytössä termi kattaa sekä hormonaalisen toiminnan jäljittelevät yhdisteet että aineet, jotka muokkaavat hormonaalisten aineiden synteesiä, kuljetusta, aineenvaihduntaa tai vastaanottoa elimistössä. Termiä käytetään erityisesti toksikologiassa ja biotieteissä, kun puhutaan endokriinisista häiriöistä tai hormoneihin kohdistuvista vaikutuksista.

Mekanisminsa puolesta hormonimaiset aineet voivat toimia vaikuttimina (agonisteina) tai estäjinä (antagonisteina) hormonaalisille reseptoreille. Ne voivat kilpailla luonnollisten hormonien kanssa reseptoreiden sitoutumisesta, muuttaa hormonien tuotantoa ja vapautumista, tai vaikuttaa niiden aineenvaihduntaan ja poistuminen kehosta. Joidenkin aineiden vaikutus näkyy vasta tietyssä kehitysvaiheessa tai ihmisryhmissä, joissa herkkyys hormonaalisille signaaleille on suurin.

Esimerkkejä hormonimaisista aineista, joita usein käsitellään endokriinisenä häiriöinä (EDC): bisfenoli A (BPA), ftalaatit, parabeenit, osa kasvinsuojeluaineista sekä jotkut dioksiinit ja PCB-yhdisteet. Nämä aineet voivat vaikuttaa kehittyvissä elimissä, lisääntymisessä, aineenvaihdunnassa ja hermostollisissa toiminnoissa.

Tärkeää on huomata, että vaikutukset voivat ilmetä pienilläkin annoksilla ja monien erilaisten yhdisteiden samanaikaisella altistuksella. Tutkimus painottuu sekä yksittäisten yhdisteiden että sekoitusvaikutusten selvittämiseen sekä siihen, miten altistumisen aikaväli ja kehityksen tila vaikuttavat riskeihin. Koska hormonimaiset aineet voivat olla pitkäaikaisia tai kumulatiivisia, niitä säädellään monissa maissa, ja niiden pitoisuuksia sekä vaikutuksia pyritään rajoittamaan erityisesti herkissä populaatioissa.