homeostaattisen

Homeostaattisen säätelyn käsite viittaa biologisten järjestelmien kykyyn ylläpitää sisäistä ympäristöä suhteellisen vakaana poikkeuksista huolimatta. Homeostaasi tarkoittaa dynaamista tasapainoa, jonka piiriin kuuluvat muun muassa ruumiinlämpö, veren pH, neste- ja elektrolyyttitasapaino sekä glukoosipitoisuus.

Mekanismi perustuu sensorien havaitsemiin poikkeamiin, keskuksien laatimaan säätelyohjaukseen ja efektoreiden toteuttamaan toimintaan. Yleisin malli on negatiivinen palautemekanismi, jossa poikkeama lasketaan takaisin kohti tavoitearvoa. Esimerkkejä homeostaattisista prosesteista ovat kehon lämpötilan säätely, osmoregulaatio ja veren glukoosipitoisuuden kontrolli.

Homeostaattisen tasapainon häiriöt voivat altistaa sairauksille. Esimerkiksi glukoosin säätelyn epäonnistuminen liittyy diabetekseen, kun taas neste- ja elektrolyyttitasapainon häiriöt vaikuttavat verenpaineeseen ja kehon toimintoihin. Homeostaattisen säätelyn tutkimus kuuluu fysiologiaan, lääketieteeseen sekä neurotieteisiin, ja käsitteitä käytetään sekä biologian että lääketieteellisen hoidon yhteydessä.

Historian valossa termi homeostaasi ja sen adjektiivi homeostaattinen ovat peräisin 1920-luvulta, kun Walter Cannon korosti elimistön pyrkimystä ylläpitää vakaata sisäistä tilaa. Nykyisin termiin liittyy myös allostatic-käsitys, jolla tarkoitetaan kehon sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin.