hiiliteräksiä

Hiiliteräksellä tarkoitetaan terästä, jonka pääkomponentti on hiili. Hiilen määrä teräksessä vaikuttaa sen lujuuteen, kovuuteen ja hitsattavuuteen. Hiiliterästen hiilipitoisuus on tyypillisesti noin 0,05–1,0 prosenttia; käytännössä suurin osa kaupallisista hiiliteräksistä kuuluu matala-, keskihiili- ja korkohiilisterästen ryhmiin.

Luokitus ja ominaisuudet: Matala hiili (0,05–0,25 % C) on helposti hitsattavaa ja muokattavaa, mutta lujuus on alhainen. Keskihiili (0,25–0,6 % C) tarjoaa hyvän tasapainon lujuuden ja kovuuden kanssa. Korkea hiili (0,6–1,0 % C) kestää paremmin kulutusta ja kovuutta, mutta sen hitsattavuus ja muokkautuvuus ovat rajoitetumpia; näiden terästen kovuutta voidaan lisätä lämpökäsittelyllä kuten karkaisulla ja temperoinnilla.

Perusominaisuudet: Hiiliteräs voidaan karkaisemalla ja temperoimalla lisätä koviutta ja kulutuskestävyyttä, mutta samalla muovisuus ja työstöominaisuudet heikkenevät. Mikrostruktuuri muodostuu tyypillisesti pearlite- tai martensiittisiksi riippuen lämpökäsittelystä. Korkea hiili antaa paremman kulutuskestävyyden, mutta vaatii tarkkaa käsittelyä ja suojausta ruostumiselta.

Sovellukset: Hiiliterästä käytetään laajasti rakennus- ja konepajateollisuudessa, kuljetusosissa sekä työkaluissa. Matala hiili soveltuu rakenteisiin; keski- ja korkea hiili ovat yleisesti käytössä teräsrakenteissa, leikkuu- ja työkaluilta sekä autojen ja koneiden komponentteissa.

Standardointi ja esimerkit: Yleisesti käytetään AISI/SAE-nimityksiä kuten 1018 tai 1045. Hiiliteräs on alttiimpaa ruostumiselle kuin monimutkaisemmat seokset, joten suojaus ja ruosteenesto ovat tärkeitä.