hiilenlähteiden

Hiilenlähteet ovat aineita, joista eliöt saavat hiilen rakennuspalikoikseen biomolekyylien synteesiin ja kasvuun. Ne voivat toimia sekä hiilenlähteinä että energianlähteinä tai pelkästään rakennusaineina riippuen solujen metabolisesta tarpeesta.

Hiilenlähteet jaetaan yleisesti orgaanisiin ja epäorgaanisiin. Orgaaniset hiilenlähteet, kuten glukoosi, fruktoosi, aminohapot sekä monet muut biomolekyylit, toimittavat hiiltä ja usein myös energiaa. Epäorgaaniset hiilenlähteet, kuten hiilidioksidi (CO2) ja bikarbonaatit (HCO3-), käytetään erityisesti autotrofeilla, jotka sitovat hiilen fotosynteesissä tai kemosynteeseissä.

Erityispiirteet: heterotrofiset eliöt hyödyntävät pääasiassa orgaanisia hiilenlähteitä; autotrofit sitovat epäorgaanista hiiltä CO2:ta tai HCO3-; jotkut lajit ovat mixotrofisia ja voivat käyttää sekä orgaanisia että epäorgaanisia hiilenlähteitä riippuen olosuhteista.

Merkitys ja sovellukset: hiilenlähteiden saatavuus vaikuttaa ekosysteemien rakenteeseen ja hiilikiertoon. Laboratoriossa hiilenlähteiden käyttöä tarkastellaan kasvatustarkoituksiin ja biosynteesiprosesseihin, ja teollisuudessa hiilenlähteitä hyödynnetään raaka-aineina sekä bioprosesseissa.