hienojakoisesta

Hienojakoisesta on suomenkielinen adjektiivi, jota käytetään kuvaamaan aineen tai aineosan rakeisuutta siten, että sen hiukkaset ovat pienempiä ja jakautuminen kallistuu kohti pieniä kokoja. Termiä sovelletaan erityisesti maaperätieteissä, sedimentologiassa sekä rakennus- ja geotekniikassa. Hienojakoiset materiaalit kuten savi ja sepeli‑/siltahiukkasia muistuttavat aineet ovat yleisiä esimerkkejä, ja niillä on usein ominaisuuksia kuten korkea vetolujuus ja veden pidätyskyky sekä matalampi läpäisevyys.

Maaperäluokituksissa hienojakoisuus viittaa siihen, että suurin osa hiukkasista kuuluu pieniin kokoluokkiin. Hienojakoisista maalajeista puhuttaessa tarkoitetaan yleensä maalajeja, joissa saven ja silttihien with substantialuuden osuus on suurta. Näillä maalajeilla on tyypillisesti alhaisempi puristus- ja vedenläpäisykyky sekä korkea plastisuus- ja käyttösoveltuvuus, mikä vaikuttaa maanrakennuksen suunnitteluun ja kestävyyteen.

Määrittely ja luokittelu perustuvat rakeisuustutkimuksiin, joissa hiukkaskokoja määritellään erilaisilla seulontatutkimuksilla ja mikäli tarpeen, laboratoriometriikoilla. Hienojakoisuudesta puhuttaessa voidaan vertailla karkeajakoisiin maalajeihin, joissa suurempi osa hiukkasista kuuluu suurempiin kokoluokkiin, kuten hiekkaan ja soraan. Termiä käytetään myös laajemmin kuvaamaan pienhiukkasista koostuvia sedimenttejä tai pulverisoituja aineita.

Etymologia liittyy sanaan hieno sekä jakautuminen tai koostumus, ja se ilmentää suomen kielen rakennetta, jossa adjektiivit yhdistetään maaperän ominaisuuksiin. Lisätermistöön kuuluvat "hienojakoisuus" ja "hienojakoiset maalajit", joita käytetään samankaltaisissa yhteyksissä kuvaamaan koostumuksen hienouden aste.