hiekkavarantojen

Hiekkavarannot ovat geologisia määriä hiekan taloudellisesti hyödynnettävissä olevia sedimentteja. Termi viittaa sekä kokonaisvarantoon että siihen osaan siitä, jota voidaan louhia ja kuljettaa nykyisillä teknologioilla ja markkinahinnoilla kannattavasti. Hiekka on yleensä kvartsista pääosin koostuva rakenneaines, jonka laatu – esimerkiksi rakeisuus sekä epäpuhtaudet – vaikuttavat sen käyttötarkoituksiin rakennus-, teollisuus- tai lasiteollisuudessa.

Hiekkaa esiintyy useilla muodostumistavoilla: jokien ja jokilaaksojen sedimentteinä, moreenikerrostumissa sekä rantahiekka- ja dyynialueilla. Suomessa hiekkavarannot ovat merkittäviä rakennusmateriaalien lähteitä, ja niitä hyödynnetään rakennustuotteiden sekä muiden teollisuussovellusten valmistukseen.

Hyödyntäminen edellyttää asianmukaisia lupia sekä ympäristö- ja vesistövaikutusten arviointia. Louhinta voi tapahtua maanpinnalta tai vedenalaisista kerroksista ja voi vaikuttaa pohjaveteen, elinympäristöihin sekä virtausten sedimentaatioon. Kestävän käytön tavoitteena on varantojen pitkäjänteinen hallinta, ympäristöhaittojen ehkäisy sekä kierrätettyjen materiaalien käyttöä ja vaihtoehtojen kehittäminen.

Maailmanlaajuisesti hiekkavarannot ovat keskeinen luonnonvara, mutta niiden jakautuminen ja sääntely vaihtelevat alueittain. Kysyntä, teknologia ja lainsäädäntö määräävät, millä ehdoilla hiekkavarantoja voidaan hyödyntää.