hiekkapohjaan

Hiekkapohjaan on termi, joka viittaa vesistöjen pohjaan, jonka pääaines on hiekka. Hiekkapohja esiintyy sekä luonnossa järvissä, joissa ja rannikkovesissä että ihmistoiminnan kohteissa, kuten akvaarioissa. Se eroaa mutapohjasta ja kivipohjasta sekä rakenteeltaan että vedenläpäisevyydellään.

Fysikaaliset ominaisuudet: Hiekka koostuu rakeisista partikkeleista, joiden koko on usein noin 0,062–2 mm. Se on hyvin vedenläpäisevää ja mahdollistaa ilmanvaihdon, mikä tukee pohjan hapensaantia ja mikrobitoimintaa. Ravinteiden määrä hiekkapohjissa on yleensä alhaisempi kuin mutapohjissa, mikä vaikuttaa kasvien ja eläinten esiintymiseen.

Ekologia: Hiekkapohjissa elävät pieneliöt kuten matojen, äyriäisten ja joidenkin siikaro- tai rahkasammaleläinten poikaset sekä muita pohjalle sopeutuneita lajeja. Hiekka tarjoaa piilopaikkoja ja tilaa ravinteiden kiertoon, ja pohjan laatu sekä virtausten voimakkuus vaikuttavat lajien monimuotoisuuteen.

Käyttö ja merkitys: Hiekka on suosittu substraatti akvaarioissa sen vakauden ja esteettisyyden vuoksi. Liian hieno hiekka voi kuitenkin lisätä veden sameutumista ja aiheuttaa pohjan epätasapainoa, jolloin hoito ja sekoittaminen ovat tärkeitä. Ekosysteemien kannalta on olennaista minimoida sedimentaation haitat ja varmistaa riittävä ilman- ja vedenvaihto.