henoteistisiin

Henoteistinen uskonto, tai henoteismi, on uskonnollinen näkemys, jossa palvotaan yhtä jumalaa korkeimmassa asemassa, mutta muiden jumalien olemassaoloa ei kiistetä. Käsite viittaa tilanteeseen, jossa jumalanpalvonta on keskitetty yhdelle jumalalle, vaikka yhteisö saattaa hyväksyä tai tunnustaa muiden jumalten olemassaolon ja heidän palvontansa. Tämä asenne eroaa monoteismista, jossa ei hyväksytä muiden jumalten olemassaoloa, sekä polyteismista, jossa palvotaan useita jumalia yhtä aikaa.

Historiallisesti henoteistisia käsitteitä on käytetty kuvaamaan muinaisen Lähi-idän uskontoja sekä joidenkin intialaisten perinteiden piirteitä; nämä tulkinnat korostavat yhtä jumalaa ensisijaisena, vaikka muut jumalat voivat olla olemassa tai palvottuja. Tarkastelut ovat kuitenkin kiistanalaisia, ja termiä tulkitaan eri tavoin, mikä voi vaikeuttaa rajaa monoteismin ja polyteismin välillä.

Suomessa henoteismi ja henoteistinen ovat vakiintuneita käsitteitä akateemisessa keskustelussa. 'Henoteistisiin' on Suomen kieliopillisesti illatiivin monikkomuoto, jota käytetään kuvaamaan esimerkiksi käytäntöjä, suuntauksia tai ajattelutapoja, jotka ovat henoteistisia.

Lähinnä käytännön erottelut: henoteismi eroaa monoteismista siten, että muiden jumalien olemassaoloa ei kiistetä, ja ero polyteismista siinä, että yhdelle jumalalle annetaan palvonnan ja huomiota ensisijainen asema. Termin käyttö vaihtelee historiallisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, ja sitä käytetään kuvaamaan tietynlaista jumaluskon organisoitumista enemmän kuin henkilökeskeisiä uskomuksia.

Lisää: henoteismi, monoteismi, polyteismi.