hengityselimistöihin

Hengityselimistö on kehon järjestelmä, joka vastaa hapen ottamisesta ilmasta ja hiilidioksidin poistamisesta. Se koostuu useista elimistä, jotka yhdessä mahdollistavat hengityksen.

Ylimpiin hengitysteihin kuuluvat nenäontelo, nielu ja kurkunpää. Nenäontelo lämmittää, kostuttaa ja puhdistaa sisäänhengitettävää ilmaa. Nielu toimii sekä hengitys- että ruoansulatuselimistön yhteisenä osana. Kurkunpää sijaitsee nielun alapuolella ja sisältää äänihuulet, jotka mahdollistavat puheen.

Alempiin hengitysteihin kuuluvat henkitorvi, keuhkoputket ja keuhkot. Henkitorvi on putki, joka kuljettaa ilmaa kurkunpäästä keuhkoihin. Se haarautuu kahteen keuhkoputkeen, jotka puolestaan jakautuvat yhä pienemmiksi haaroiksi eli keuhkoputkiksi keuhkojen sisällä. Keuhkot ovat pääasialliset hengityselimet, joissa kaasujen vaihto tapahtuu. Ne sijaitsevat rintaontelossa ja ovat suojassa kylkiluiden alla.

Keuhkoissa on miljoonia pieniä ilmapusseja nimeltä keuhkorakkulat. Keuhkorakkuloiden ohuet seinämät ja suuri pinta-ala mahdollistavat tehokkaan hapen siirtymisen verenkierron ja hiilidioksidin poistumisen verenkierrosta.

Hengityslihakset, kuten pallea ja kylkivälilihakset, auttavat ilman liikkeessä. Sisäänhengitys on aktiivinen prosessi, jossa lihakset supistuvat ja rintaontelon tilavuus kasvaa, jolloin ilma virtaa keuhkoihin. Uloshengitys on yleensä passiivinen prosessi, jossa lihakset rentoutuvat ja rintaontelon tilavuus pienenee, jolloin ilma poistuu keuhkoista. Hengityselimistön toimintaa säätelee aivojen hengityskeskus.