hengityselimet

Hengityselimet ovat elimiä, jotka osallistuvat eläinten hengitykseen eli hapen otto- ja hiilidioksidin poistoprosessiin. Eri eläinryhmillä on erilaisia hengityselimiä, jotka ovat sopeutuneet niiden elinympäristöön ja elämäntapaan.

Yksinkertaisimmilla eliöillä, kuten ameeboilla, ei ole erillisiä hengityselimiä, vaan kaasu vaihdettuu suoraan solukalvon läpi. Sienieläimillä ja polttiaiseläimilläkin hengitys tapahtuu koko kehon pinnan kautta. Laakamadoilla ja litteillä matoilla hengitys tapahtuu myös ihon kautta.

Monilla vesieläimillä, kuten kaloilla, on kidukset. Kidukset ovat ohuita, lankamaisia ulokkeita, joissa on runsaasti verisuonia. Vesi virtaa kidusten yli, ja happi liukenee veteen ja siirtyy verenkiertoon, samalla kun hiilidioksidi poistuu verestä veteen.

Maanpäällisillä selkärankaisilla, kuten linnuilla ja nisäkkäillä, on keuhkot. Keuhkot ovat paisumattomia rakenteita, joissa on suuri pinta-ala kaasujen vaihtoa varten. Ilma kulkeutuu hengitysteitä pitkin keuhkoihin, joissa happi imeytyy vereen ja hiilidioksidi poistuu ilmasta. Hyönteisillä on henkitorvijärjestelmä, joka koostuu pienistä putkista, jotka kuljettavat ilmaa suoraan kudoksiin.

Hengityselinten tehokkuus vaihtelee eläinlajien välillä ja on tärkeä tekijä niiden kyvyssä selviytyä erilaisissa olosuhteissa.

---