hengitysavun

Hengitysavun tarkoittaa niitä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukea tai palauttaa hengitys, kun henkilön oma hengitys ei riittävästi hoida hapensaantia ja kaasujen poistumista. Se kattaa sekä ei-invasiiviset että invasiviset menetelmät ja käytetään sekä akuutteissa hätätilanteissa että sairaalahoidon yhteydessä, esimerkiksi teho- ja anestesiakontekstissa.

Ei-invasiiviset menetelmät muodostavat ensisijaisen osa-alueen. Hapen antaminen tapahtuu yleensä nenä- tai kasvomaskein, usein lämpimänä ja kostutettuna. Jos potilaan hengitysvaikeudet ovat vakavampia, voidaan käyttää jatkuvaa positiivista ilmanpainetta eli CPAP:ia tai muita ei-invasiivisia ventilaatiokeinoja (NIV). Tavoitteena on parantaa kaasujen vaihtoa ja vähentää työskentelyä hengityksessä.

Invasiiviset menetelmät otetaan käyttöön, kun ei-invasiiviset keinot eivät riitä tai ilmateiden kautta tuki on välitön. Tämä sisältää endotrakeaalisen intubaation ja koneellisen ventilaation sekä mahdollisen trakeostomian tarpeen tila- ja hoitokohtaisesti. Hengityksen tukeminen voi liittyä anestesiakäytäntöihin, elvytystoimenpiteisiin sekä erityisesti tehohoidon tilanteisiin, joissa hengityksen säätelyllä on tarkka hoitoprotokolla.

Hengitysavun antaminen edellyttää asianmukaista koulutusta ja valvontaa. Perustason elvytyksen (BLS) ja edistynyttä elvytystä (ALS) koskeva osaaminen sekä oikea laite- ja virtausasetusten tuntemus ovat keskeisiä. Mahdollisia riskejä ovat hapetusjohtojen liiallinen annostelu, ilmanpaineeseen liittyvät vauriot, aspiraatio ja hengitysteiden väärä hoito.