hemostaatiota

Hemostaatiolla tarkoitetaan kehon fysiologista prosessia, jonka tarkoituksena on pysäyttää verenvuoto vamman jälkeen ja ylläpitää verenkierron eheyden. Prosessi koostuu nopeasti tapahtuvista, toisiinsa kytkeytyvistä vaiheista, jotka muodostavat verihyytymän ja lopulta mahdollistavat haavan paranemisen.

Prosessi voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen. Verisuonen vasokonstriktio vähentää verenvirtausta vamman kohdalla. Primaarinen hemostaasi eli trombosyyttinen plakki muodostuu, kun trombosyytit kiinnittyvät vaurioituneen verisuonen kollageeniin ja von Willebrandin tekijän kautta. Toissijainen hemostaasi alkaa, kun hyytymistekijät aktivoituvat ja fibriiniverkko muodostuu, vahvistaen hyytymän ja siten pysäyttäen vuodon pitkäaikaisesti.

Fibriiniverkko stabiloi hyytymän ja antaa sille rakenteen, joka kestää veren paineen. Kun vaurio on parantunut, fibrinolyyttinen järjestelmä laukaisee hyytymän hajoamisen plasmiinin avulla. Tämä tasapaino anti- ja prokoagulanttisten tekijöiden välillä pitää veren hyytyminä sekä verenvuodon hallinnassa että veritulppien muodostumisen rajoitettuna.

Sääntelyyn osallistuvat endoteeliset ja kudosten tekijät sekä useat proteiinit kuten proteiini C ja S, antitrombiini ja TFPI. Endoteeli erittää anti-tromboottisia aineita (esim. prostasykliini ja NO) ja estää liiallisen trombosyyttien aktivoinnin. Fibrinolyyysiä säätelevät plasmiinia aktivoivat tekijät ja niiden inhibiittorit.

Kliinisesti häiriöt voivat aiheuttaa liiallista verenvuotoa (esim. hemofilia A ja B, von Willebrandin tauti) tai veritulppia (tromboosi). Diagnostiikassa käytetään kokeita kuten PT ja aPTT, ja hoitona voivat olla veren hyytymistä korjaavat tai estävät hoitomuodot sekä anti­tromboottiset lääkkeet.