harrastajaympäristössä
Harrastajaympäristössä tarkoitetaan tilojen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kokonaisuutta, jossa ihmiset harjoittavat harrastuksiaan epävirallisessa, ammatillisesta työelämästä vapaassa kontekstissa. Tämä ympäristö voi olla fyysinen—kuten harrastekerhot, kerho-tilat, maker-spacet tai yhteisötalot—tai digitaalinen, kuten verkkoyhteisöt, foorumit ja yhteisprojektit. Ympäristö painottuu omatoimiseen oppimiseen, osallistujien väliseen tiedonjakoon ja vertaisohjaukseen.
Ominaisuudet: vapaaehtoinen osallistuminen, epämuodolliset säännöt ja käytännöt, suunnitelmien ja projektien jakaminen sekä uusien osallistujien kannustaminen. Harrastajaympäristössä
Esimerkkejä ovat elektroniikka- ja robotiikkaharrastus, ohjelmointi ja harrastustehtävien avoimet projektit, valokuvaus- ja videokerhot, puu- ja tekstiilitaide
Hyödyt voivat liittyä osaamisen kehittymiseen, verkostoitumiseen ja yhteisöllisyyteen sekä yksilön hyvinvointiin. Haasteina ovat resurssien keskittäminen, turvallisuus
Ympäristön dynamiikkaa tarkastellaan usein koulutuksen, kulttuurin ja innovaation näkökulmista. Harrastajaympäristöt voivat täydentää virallista koulutusta sekä ammatillista