harmonisaatiota

Harmonisaatio tarkoittaa erilaisten osien yhteensovittamista tai yhdenmukaistamista. Käsite esiintyy useilla elämän osa-alueilla, kuten musiikissa, lainsäädännössä, standardoinnissa sekä tiedon ja terminologian yhteensovittamisessa. Tavoitteena on järjestelmän tai käytäntöjen toimivuus, yhteensopivuus ja johdonmukaisuus.

Musikaalisessa harmonisaatiossa melodialle annetaan sointuja, jotta syntyy harmoninen rakenne. Prosessi alkaa usein tonaliteetin määrittämisestä ja jatkuu sopivien sointujen valitsemisella sekä niiden välisellä liikkeellä ja äänien johtamisella (voice leading). Diatonisessa harmonisaatiossa käytetään pääasiassa kyseisen sävellajin sointuja, kun taas kromatismin avulla voidaan luoda värikkämpiä sointivärejä. Yleisiä periaatteita ovat funktionaalinen harmonia ja sointukiertoihin liittyvät mallit, kuten I–IV–V–I.

Historiallisesti harmonisaatio kehittyi baroki- ja klassisen musiikin aikakausilla, jolloin sointujen käyttö ja äänien johtaminen tulivat keskeisiksi. Bach, Haydn, Mozart, Beethoven ja muut säveltäjät rakensivat harmonisen rakenteen, joka tuki melodian ilmaisua ja muodosti musiikin rakenteen.

Standardoinnissa ja lainsäädännössä harmonisaatio tarkoittaa erilaisten sääntöjen, standardien ja käytäntöjen lähentämistä tai yhdenmukaistamista eri hallinto- tai valtio-alueilla. Esimerkkejä ovat teknisten standardien harmonisointi, tilastotietojen yhteensovittaminen sekä lainsäädännön ja säännösten lähentäminen, kuten Euroopan unionin direktiivien harmonisointi.

Linguistisessa kontekstissa harmonisaatio tarkoittaa kykyä yhtenäistää kielessä äänteellisiä tai morfologisia ominaisuuksia, kuten vokaaliharmonisointi, jossa äänteiden tai morfeemien ominaisuudet sopeutuvat toisiinsa tietyissä kielissä.