hankintariskit

Hankintariskit ovat epävarmuustekijöitä, jotka voivat vaikuttaa hankintaprosessin tavoitteisiin. Ne koskevat sekä yksittäisiä ostopäätöksiä että laajempia toimitusketjuja ja voivat ilmetä kustannusten kohoamisena, laadun heikkenemisenä, toimitusaikataulujen viivästymisenä tai toimitusvarmuuden heikkenemisenä.

Hankintariskejä voidaan luokitella usealla tavalla. Keskeisiä ovat toimittajariski: riippuvuus yhdestä tai muutamasta toimittajasta sekä niiden taloudellinen tila ja toimituskyky. Toimitusketjun keskeytykset sekä raaka-aine- ja komponenttihintojen vaihtelut. Lisäksi ovat markkinariskit (hinnat, saatavuus), taloudelliset riskit (valuuttakurssit, maksuvalmius), sääntely- ja vaatimustenmukaisuusriskit sekä operatiiviset riskit (prosessi- ja järjestelmäkatkokset sekä kyberturvallisuus). Maine- ja ESG-riskit sekä ympäristö- ja yhteiskuntavastuun kysymykset kuuluvat myös hankintariskeihin.

Hankintariskien hallinta alkaa riskinarvioinnista ja riskirekisterin ylläpidosta. Käytettäviä menetelmiä ovat todennäköisyyden ja vaikutuksen matriisi, FMEA sekä skenaariio- ja stressitestaus. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä voivat olla toimittajien monipuolistaminen, pitkäaikaiset sopimukset, standardointi sekä varastointi- ja varajärjestelyt. Reagoimisessa voidaan hyödyntää vaihtoehtoisia hankintaväyliä, nopeaa sopimusmuutosta ja laadunvarmistusta.

Hankintariskien hallinta vaatii selkeää vastuunjakoa ja yhteistyötä hankinta-, talous- sekä lainopillisen yksikön kanssa sekä muiden toimialojen, kuten laadun ja tietoturvan, kanssa. Riskien monitorointi ja raportointi on oleellista: avainriskit, säännölliset katsaukset ja toimittajakohtaiset riskiseurantaraportit.