hankintamenoon

Hankintameno on kirjanpidossa käytetty termi, jolla tarkoitetaan taseeseen merkittävän käyttöomaisuuden tai aineettoman oikeuden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia. Hankintameno muodostuu hankintahinnasta sekä välittömistä kustannuksista, jotka ovat tarpeen esineen tai oikeuden hankkimiseksi ja käyttöönotettavaksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi kuljetus ja käsittely, asennus ja käyttöönotto, vakuutukset kuljetuksen aikana, testaukset sekä asianajaja- ja neuvontakulut, lisenssit ja muut oikeudet. Arvonlisävero (ALV) sisältyy hankintamenoonsa vain, jos sitä ei ole mahdollista vähentää verotuksessa.

Hankintameno on pohjana käyttöomaisuuden tai aineettoman hyödykkeen poistojen laskemiselle. Alussa esine merkitään taseeseen hankintamenon mukaan; jatkuvat kustannukset, kuten huolto, eivät yleensä nosta hankintamenon, vaan ne kirjataan kuluksi erikseen.

Jos hankinta tapahtuu epärahassa tai vaihdossa, kustannusarvoksi määritellään vastikkeen arvo ja mahdolliset erot käsitellään kirjanpidossa. Jos yritykselle on myönnetty tuki tai avustus, hankintamenoa voidaan käsitellä vähennettynä tuen vaikutuksesta tietyin periaattein.

Käytännössä eri kirjanpitostandardit (suomen säädökset, IFRS, GAAP) voivat määritellä hieman, miten hankintameno esitetään ja milloin sitä tarkistetaan myöhemmin, mutta perusperiaate on, että se vastaa omaisuuden alkuperäistä kustannusta, josta poistot lasketaan sen taloudellisen käyttöiän aikana.